Ensimmäiset pitkäkarvaiset bernhardinkoirat tuotiin Suomeen vuonna 1883. Rodun kasvatustyö aloitettiin 1930-40-luvuilla englantilaisilla tuontikoirilla. Myös Sveitsistä tuotiin jo noihin aikoihin jalostuskoiria. Todenteolla bernhardinkoirien kasvatus aloitettiin kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Rodun alkuaikojen maineikkain kasvattaja ja vaikuttaja Suomessa oli neiti Ester Grönroos, jonka Bellros-kennel säilytti rodun mm. vaikeiden sotavuosien yli. Häntä voidaan pitää rodun uranuurtajana Suomessa. Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen kansainvälinen valiokoira oli Ester Grönroosin kasvattama bernhardinkoira Bellros Teru. Terun omisti vuorineuvoksetar J. Strandell, ja koiraa lennätettiin yksityiskoneella Oslon ja Brysselin kansainvälisiin näyttelyihin. Monet muutkin Grönroosin kasvateista saavuttivat valion arvon. Bellros-kennel oli myös mm. BIS-kasvattaja Helsingin Messukeskuksen näyttelyssä vuonna 1956.

Vaikka bernhardinkoirat ovatkin alun perin olleet lyhytkarvaisia, niin ensimmäinen lyhytkarvainen bernhardinkoira saapui suomeen vasta 1978. Rodun lyhytkarvaisen muunnoksen kasvatus aloitettiin 1980-luvun alussa.

Suomeen on vuosien mittaan tuotu bernhardinkoiria ulkomailta niin jalostus- kuin aivan tavalliseen perhekoiratarkoitukseenkin useista eri maista, mm. Baltian maista, muista Pohjoismaista, Venäjältä, Saksasta, Sveitsistä, Ranskasta, Puolasta, Portugalista, Espanjasta, Itävallasta, Englannista, Yhdysvalloista jne. Niin koko maailman kuin Suomenkin bernhardinkoirissa on tunnistettavissa useita eri tyyppejä kuten:

• Kuivahko, liioittelematon  sveitsiläinen tyyppi (alkuperäinen)
• Englantilainen tyyppi, joka on tyypillisesti liioitellun voimakkaasti nahkainen, väritykseltään tumma ja nokinen
• Amerikkalainen tyyppi, joka on yleensä melko matalaraajainen, paksuluustoinen, selväpiirteinen, ”nallemainen show-koira”
• Saksalainen, jolle on ominaista liioiteltu volyymi ja mahtava pää.

Suomessa noudatetaan niin bernhardinkoirien kuin muidenkin koirarotujen osalta FCI:n (Fédération Cynologique Internationalen) hyväksymiä rotumääritelmiä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa noudatetaan omia, FCI:n standardista eroavia rotumääritelmiään.

Rekisteröintimäärät

Rodun suosio Suomessa alkoi nousta 1970-luvulle tultaessa. Huippu saavutettiin vuosina 1989-1994, jolloin vuosittainen rekisteröintimäärä kasvoi jopa yli 580 koiraan. 2000-luvun alkuvuosina suosio romahti ja vuotuiset rekisteröintimäärät jäivät jopa alle sadan ja näissä lukemissa ollaan tänäkin päivänä.

Tarkemmat rekisteröintitilastot löydät Jalostuksen tavoiteohjelmasta sekä Kennelliiton KoiraNet-jalostustietojärjestelmästä 

Yhdistyksen historiikki

Historiikki 1975-2020

Bernhardinkoirayhdistyksen jäsenlehdessä 4/2020 julkaistiin koonti yhdistyksen 45 ensimmäiseltä vuodelta.