Sairaudet

Tälle sivulle on koottu niitä sairauksia, joita bernhardinkoirilla on esiintynyt. Bernhardinkoirayhdistyksen jalostustoimikunta on jo vuosien ajan kerännyt tietoa bernhardinkoirien sairauksista ja kuolinsyistä. Muutamia vuosikymmeniä sitten bernhardinkoirien keski-ikä oli 10-12 vuotta, mutta tänä päivänä keski-ikä jäänee 6-7 vuoden ikään. Kasvatustyössä olisikin syytä kiinnittää enemmän huomiota myös eliniän pituuteen.

Lonkkanivelten osalta PEVISA (perinnöllisten vikojen ja sairauksien) vastustamisohjelma tuli voimaan bernhardinkoirilla 1.1.1997, jolloin lonkkanivelen kehityshäiriöltään (HD) E-asteisia koiria ei enää saanut käyttää jalostukseen.

Vuoden 2007 alusta lähtien bernhardinkoirien rekisteröinnin raja-arvona on ollut HD-arvo C, kuvausikä vähintään 18 kuukautta. Vuoden 2011 alusta jatkettiin HD-arvo C, kuvausikä vähintään 18 kuukautta. Ohjelma päättyi 31.12.2015. Vuoden 2019 alusta jatkettiin raja-arvolla C, kuvausikä vähintään 18 kk.

Kyynärnivelten kasvuhäiriö sisällytettiin PEVISA:an 1.1.2007. Pentujen vanhemmista tulee olla kyynärnivellausunto ennen astutusta. 1.1.2011 ohjelmaa päivitettiin kyynärnivelien osalta ja lisättiin raja-arvoksi 2 kuvausiän ollessa edelleen 18 kuukautta. Ohjelma päättyi 31.12.2015. Vuoden 2019 alusta alkaen on bernhardinkoirien kyynärnivelten raja-arvona 1. Lausunnon 1 saanut koira voidaan parittaa vain lausunnon 0 saaneen koiran kanssa. Kuvausikäraja on 18 kk.

Lisää tietoa bernhardinkoirien terveydestä löytyy alla olevien linkkien takaa:

Voimassa oleva PEVISA-ohjelma 
Bernhardinkoirat jalostustietojärjestelmässä
Bernhardinkoirien tietokanta
Bernhardinkoirien jalostuksen tavoiteohjelma (JTO)
Bernhardinkoirien jalostusohjesääntö (JOS)

Lonkkanivelen kasvuhäiriö

Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli “lonkkavika” (engl. hip dysplasia, HD), on koirien yleisin luuston ja nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä silmämääräisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana.

Löysyys johtaa reisiluun pään ja lonkkamaljan riittämättömään kontaktiin. Alueelle kohdistuu epänormaalin suuri paine, joka on sitä suurempi mitä pienempi kontaktialue on. Tämä voi johtaa mikromurtumiin ja lonkkamaljan mataloitumiseen. Noin vuoden iässä lantion luutuminen on täydellistä ja yleensä kipukin helpottaa tässä iässä. Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa usein nivelrikkoon.

Nivelrikon kehittymisen aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Myös ympäristöllä on vaikutusta lonkkavian ilmenemiseen ja vaikeusasteeseen.

Lonkkanivelen kasvuhäiriötä tavataan lähes kaikilla roduilla, mutta yleisintä se on suurilla ja jättiroduilla.

Oireet voidaan huomata pentuna 3-12 kuukauden iässä, jolloin kipu johtuu löysyyden aiheuttamasta nivelkapselin tulehduksesta tai luukalvon hermojen jännityksestä ja repeämisestä. Nuorilla koirilla oireina voivat olla takajalkojen ontuminen, ”pupuhyppely”, ylösnousuvaikeudet levon jälkeen, liikkumishaluttomuus ja naksahteleva ääni kävellessä. Oireet voivat alkaa äkillisesti ja omistaja voi liittää ne johonkin tapaturmaan. Oireet voivat vähentyä selvästi tai loppua kokonaan jopa useiksi vuosiksi, kun nivelen ympärille muodostuva sidekudos vähentää nivelen löysyyttä.

Toinen oireilevien koirien ryhmä on aikuiset koirat, joiden oireiden syynä on nivelrikko. Vanhemmilla nivelrikkoisilla koirilla oireet voivat olla epämääräisiä ja oireilu laitetaankin usein vanhenemisen piikkiin. Tyypillisiä oireita ovat takajalkojen ontuminen ja jäykkyys liikkeessä.

Lonkkavikainen koira yrittää viedä painoa pois takaosalta, mikä ilmenee kävellessä selkälinjan aaltoiluna ja lantion kiertymisenä. Tämä johtaa myös takaosan lihaskatoon ja etupään lihasten voimistumiseen.

Lonkkanivelen kasvuhäiriön ja siitä johtuvan nivelrikon hoidossa on ruokinnalla keskeinen merkitys. Ylipaino pahentaa oireita ja pelkkä painon pudotus voi helpottaa koiran oloa. Tulehduskipulääkkeitä ja pistoksena tai suun kautta annettavia nivelnesteen ja nivelruston koostumusta parantavia aineita käytetään yleisesti. Sopiva liikunta pitää lihaksiston kunnossa ja nivelet liikkuvina. Kirurgisia hoitoja on myös olemassa.

Lonkkavian vastustamisohjelma perustuu useimmilla roduilla lonkkien röntgenkuvaukseen. Lonkkanivelen kasvuhäiriön periytyvyys on kohtuullinen. Ilmiasuunkin perustuvan jalostusvalinnan pitäisi johtaa tuloksiin, jos valinta on systemaattista eikä lonkkavikaisia koiria käytetä.

Jalostusarvoindeksien (BLUP-indeksit) avulla valinta on tehokkaampaa. Indeksissä otetaan huomioon koiran kaikkien tutkittujen sukulaisten taso ja poistetaan röntgentuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutusta. Jalostusindeksejä lasketaan jo useille roduille sekä lonkka- että kyynärnivelistä. Indeksien laskemisen edellytyksenä on riittävä määrä kuvattuja koiria.

Suomessa käytetään FCI:n vahvistamaa kansainvälistä lonkkaniveldysplasian arvosteluasteikkoa:

A ei muutoksia

Reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat yhdenmukaiset. Lonkkamaljakon kraniolateraalinen reuna piirtyy terävänä ja on lievästi pyöristynyt. Nivelrako on tiivis ja tasainen. Norbergin asteikko vetoasennossa noin 105° (suosituksena).

B lähes normaali / rajatapaus

Reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat vähän epäyhdenmukaiset ja Norbergin asteikko vetoasennossa lähellä 105°, tai reisiluun pään keskus on mediaalisesti lonkkamaljakon dorsaalireunaan nähden ja reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat yhdenmukaiset.

C lievä

Reisiluun pää ja lonkkamalja eivät ole yhdenmukaiset, Norbergin asteikko on noin 100° ja/tai lonkkamaljakon kraniolateraalinen reuna on vähän mataloitunut. Epätasaisuutta tai korkeintaan lieviä nivelrikkomuutoksia lonkkamaljan kraniaali-, kaudaali- tai dorsaalireunassa tai reisiluun päässä tai kaulassa.

D kohtalainen (keskivaikea)

Selvää epätasaisuutta reisiluun päässä ja lonkkamaljakossa, subluksaatio. Nordbergin asteikko on suurempi kuin 90 astetta (vain suosituksena). Lonkkamaljakon kraniolateraalireuna tasaantunut ja/tai nivelrikon merkkejä.

E vaikea

Selvästi dysplastinen lonkkanivel. Esim. luksaatio tai selvä subluksaatio, Nordbergin asteikko alle 90 astetta, selvä lonkkamaljakon kraniaalireunan tasaantuminen, reisiluun pään epämuotoisuus (sienimäinen, tasaantunut) tai muut nivelrikkomuutokset.

Tätä asteikkoa noudatetaan koiran 6 vuoden ikään saakka. Tämän jälkeen arvostelussa on otettava huomioon koiran ikä ja erityisesti sekundäärinivelrikko. (teksti ell Anu Lappalainen)

Tilastoista voidaan nähdä, että bernhardinkoirien lonkkaniveldysplasia on mennyt huomattavasti parempaan suuntaan. E-lonkkaisia koiria ei enää juurikaan ole ja myös D- ja C-lonkkaisten koirien määrä on vähentynyt.

Kyynärnivelen kasvuhäiriö

Kyynärnivelen kasvuhäiriö (engl. elbow dysplasia, ED) on yleisin isojen ja jättikokoisten koirien etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja. Kyynärnivelen kasvuhäiriön eri muotoja ovat varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan sairaus, olkaluun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi ja kiinnittymätön kyynärpään uloke (processus anconaeus). Kyynärnivelen inkongruenssia (nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta) pidetään tärkeänä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi.

Kyynärnivelen kasvuhäiriön periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Kasvuhäiriön tyyppi vaihtelee eri roduilla, mikä viittaa siihen, että aiheuttajina ovat eri geenit. Kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleisempää uroksilla, todennäköisesti urosten suuremman painon ja mahdollisesti myös hormonaalisten tekijöiden takia. Nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriön synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä.

Kaikissa kyynärnivelen kasvuhäiriöissä oireet alkavat keskimäärin 4-7 kuukauden iässä. Tyypillinen oire on ontuminen, joka voi pahentua rasituksessa tai olla voimakkainta levon jälkeen. Ontuminen voi olla jatkuvaa tai ajoittaista. Omistajan voi olla vaikea havaita koiran ontumista jos kasvuhäiriö on molemminpuolinen. Toisinaan kasvuhäiriö on molemmissa kyynärnivelissä, vaikka koira ontuu vain toista jalkaa. Usein oireet huomataan vasta aikuisiällä ja silloin oireet johtuvat kasvuhäiriön seurauksena kehittyneestä nivelrikosta. Kiinnittymätön kyynärpään uloke ei välttämättä oireile nuorella koiralla ja se voi olla röntgenkuvauksen sivulöydös.

Kasvuhäiriöiden ja niiden erilaisten kirurgisten hoitojen tehosta ja pitkäaikaisennusteesta ei ole olemassa kattavia tutkimuksia. Leikkaushoidon hyöty on epävarma, jos nivelessä on jo selvät nivelrikon merkit. Kaikkien kyynärnivelen kasvuhäiriöiden seurauksena on ainakin hoitamattomana yleensä nivelrikko. Leikattuunkin jalkaan kehittyy usein jonkinasteinen nivelrikko, mutta sen määrä voi olla vähäisempää ja se voi kehittyä myöhemmin kuin ilman leikkausta hoidetussa nivelessä. Kyynärnivelen nivelrikko invalidisoi koiraa yleensä pahemmin kuin esim. lonkkien nivelrikko, koska koiran painosta on noin 60 % etuosalla. Nivelrikon hoidossa tärkeitä ovat painonpudotus, liikunnan rajoitus ja tarvittaessa käytetään myös tulehduskipulääkkeitä. Lisäksi voidaan käyttää nivelnesteen koostumusta parantavia lääkkeitä ja ravintolisiä.

Suomessa kyynärnivelkuvien arviointi perustuu pääasiassa nivelrikon merkkeihin, mutta myös muut kasvuhäiriöön viittaavat röntgenlöydökset huomioidaan. Jalostusarvoindeksit (BLUP-indeksit) tehostavat jalostusvalintaa. Indeksissä otetaan huomioon koiran oman tuloksen lisäksi sen kaikkien tutkittujen sukulaisten taso ja poistetaan röntgentuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutusta. Jalostusindeksejä lasketaan jo useille roduille sekä lonkka- että kyynärnivelistä. Bernhardinkoirilla BLUP-indeksit ovat käytössä sekä lonkkien että kyynärnivelten osalta.

Suomessa arvostelussa käytetään IEWG:n esittämää kansainvälistä kyynärniveldysplasian arvosteluasteikkoa:

0 ei muutoksia

1 lievät muutokset

Lievät nivelrikkomuutokset (artroosi) yleensä ensin kyynärpään ulokkeen (processus anconaeus) yläpinnassa (2 mm vahvuuteen saakka).

2 kohtalaiset muutokset

Edellä mainittuja muutoksia 5 mm saakka ja/tai muutoksia värttinäluun nivelosassa, varislisäkkeessä (processus coronoideus) ja/tai lievää epämuotoisuutta.

3 voimakkaat muutokset

Edellisen ylittävät rappautumismuutokset/voimakas epämuotoisuus. Kiinnittymätön processus anconaeus.

(teksti ell Anu Lappalainen)

Bernhardinkoirilla tavataan kyynärnivelen dysplasiaa, joka voi johtaa nuorenkin koiran eutanasiaan. Suurin osa koiran painosta on etuosalla, joten kyynärnivelten terveys on avainasemassa koiran hyvinvoinnissa. Voimassaolevassa PEVISAssa kyynärniveldysplasia on rajattu asteeseen 1, asteita 2-3 ei saa käyttää jalostukseen. Rotujärjestön jalostusohjesäännön suositus on, että 1-asteeseen yhdistetään ainoastaan kyynärniveldysplasian osalta terve kumppani.

Addisonin tauti

Addisonin taudissa eli lisäkilpirauhasen vajaatoiminnassa mineralokortikoidien ja glukokortikoidien eritys on vähentynyt. Taudin oireet ovat hyvin epäspesifisiä kuten heikkous, mahasuolikanavan oireet (ripuli, oksentelu), syömättömyys, painon lasku, lisääntynyt virtsaaminen ja juominen. Näitä oireita voi ilmaantua muissakin sairauksissa, joten Addisonin taudin diagnosoiminen voi viivästyä. Tauti voi puhjeta myös ns. Addisonin kriisinä, jolloin koiran kunto voi äkillisesti heiketä edeten aina verenkiertoelimistön romahdukseen ja rytmihäiriöihin. Viime vuosina on ollut useampi Addisonin tautiin sairastunut bernhardinkoira ja on todennäköistä, että tauti on jollain tavalla geneettisesti periytyvä. Addisonin tautia voidaan hoitaa lääkkeellisesti. Addisonin tautia  tai muutakaan autoimmuunisairautta sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Addisonin tautia on tavattu bernhardinkoirilla muutamia tapauksia.

Allergiat ja iho-ongelmat

Bernhardinkoiralla tyypillinen iho-ongelma on märkivä, ns. hot spot -ihotulehdus, jota esiintyy lähes kaikilla bernhardinkoirilla jossakin elämän vaiheessa. Hot spot on akuutti, märkivä pinnallinen ihotulehdus, joka tyypillisesti aiheuttaa ihottuma-alueen, joka on kostea ja märkivä, sekä haisee ja kutiaa voimakkaasti. Ihottuma-alue on yleensä aluksi tarkkarajainen, mutta voi levitä hyvin nopeasti, jopa muutamassa tunnissa varsin laajalle. Lievä hot spot voidaan hoitaa kotikonstein, mutta laajalle levinnyt tulehdus vaatii eläinlääkärin arvion. Sairauden perinnöllisyydestä rodulla ei ole olemassa tutkimustietoa.

Bernhardinkoirilla tiedetään ilmenneen myös atopiaa. Atopia on geneettisestä taipumuksesta aiheutuva tulehduksellinen ja kutiseva allerginen ihosairaus, jonka synnylle on perimän lisäksi olemassa useita altistavia tekijöitä, kuten koiran elinympäristö ja olosuhteet. Atopia on elinikäinen vaiva, joka on kontrolloitavissa, muttei parannettavissa. Atooppinen iho kutisee, minkä seurauksena koira raapii ihonsa rikki. Turkki on hilseilevä ja huonokuntoinen sekä ohut tai jopa paikoin kalju. Niiltä alueilta, joissa kutina on voimakkainta, iho paksunee jatkuvan raapimisen ja kalvamisen seurauksena sekä tummuu. Muutokset paikallistuvat naamaan (huulet ja silmien ympärys), korviin, tassuihin, jalkoihin, leukaan ja vatsan alle (kainalot ja nivuset). Joillakin koirilla jatkuva kutina aiheuttaa myös käyttäytymisen muutoksia, esim. ärtyisyyttä. Toistuvat korvatulehdukset ovat eräs tavallisimmista atoopikon iho-oireista.

Varsinaisia allergioita ei bernhardinkoirilla ole kartoitettu riittävän kattavasti, mutta joidenkin koirien tiedetään olevan ruoka-aineyliherkkiä. Yliherkkyys saattaa ilmetä silmä- ja korvatulehduksina sekä ihon kutinana, hilseilynä ja punoituksena sekä ruuansulatuskanavan oireilulla. Oireita voidaan helpottaa, jopa kokonaan poistaa oikealla ruokavaliolla.

Furunkuloosi on tulehdus tassujen ja polkuanturoiden välissä. Furunkuloosissa polkuanturoitten välissä oleva iho on arka ja punoittaa ja varpaiden väliin voi muodostua rakkuloita. Koira pyrkii nuolemaan tassuja ja saattaa ontua. Furunkuloosin taustalla voi olla eri tekijöitä, kuten allergia, sienitulehdukset tai psyykkiset oireet (jatkuva tassujen nuoleminen esim. kivusta tai jatkuvasta stressistä johtuen). Ihomuutoksista eristetään usein bakteereita, esim. stafylokokki, mutta bakteerien katsotaan olevan toissijaisia taudin aiheuttajia. Taudin hoito vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, ja vaikka potilas paranisikin, saattaa tauti helposti uusia. Furunkuloosin esiintyvyyttä rodussa ei ole riittävän kattavasti tutkittu, terveyskyselyvastauksissa on ilmoitettu 3 furunkuloositapausta.

Koiria, joilla on atopiaa, allergiaa, toistuvia ihotulehduksia tai furunkuloosia, ei saa käyttää jalostukseen.

Epilepsia

Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö, joka on koirien yleisin neurologinen sairaus. Bernhardinkoirilla epilepsiaa esiintyy jonkin verran useissa eri sukulinjoissa. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston ja/tai käyttäytymisen häiriöitä. Kohtauksen aikana koira voi olla tajuissaan tai tajuton. Jos koko koira kouristelee, puhutaan yleistyneestä kohtauksesta. Kohtaus voi esiintyä myös paikallisena, jolloin vain yksi lihasryhmä, esimerkiksi koiran raaja tai raajat kouristelevat. Paikallisalkuinen kohtaus voi laajeta yleistyneeksi kohtaukseksi. Kohtauksen luonne riippuu purkauksen lähtöpaikasta aivoissa ja sen leviämisestä.

Ensimmäinen epilepsiakohtaus tulee useimmiten nuorena, 1-5 – vuotiaana, mutta perinnöllinen epilepsia voi alkaa missä iässä hyvänsä. Samantyyppisiä kohtauksia voivat aiheuttaa myös muut sairaudet kuin epilepsia. Epilepsiadiagnoosi pohjautuu muiden sairauksien poissulkemiseen. Siksi koirasta otetaan virtsa- ja verinäytteitä ja tehdään neurologinen tutkimus. Jollei muuta selittävää syytä löydy, koira sairastaa epilepsiaa. Epilepsiaa ei voida parantaa, vaan koira tarvitsee lääkitystä koko loppuelämänsä ajan. Lääkityksen aloituspäätökseen vaikuttaa kohtauksien esiintymistiheys ja vakavuus. Lääkityksen avulla epilepsiakohtausten esiintymistä voidaan harventaa, kohtauksia lieventää ja niiden kestoa lyhentää. Joskus kohtaukset saadaan lääkityksellä kokonaan loppumaan.

Epilepsiaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Samoin on vältettävä sellaisten riskilinjojen yhdistämistä, joiden tiedetään tuottaneen epileptikkojälkeläisiä.

Hampaat ja purentavirheet

Bernhardinkoirien hampaiden koko on ajan saatossa pienentynyt ja koirilla esiintyy tämän lisäksi hyvin usein ikenien liikakasvua. Purentavirheistä tyypillisin on alapurenta, josta tiivis alapurenta hyväksytään. Leikkaava saksi- tai tasapurenta ovat toivottavat. Jalostuksessa tulee kiinnittää huomiota purennan lisäksi hampaiden kokoon ja ikenien liikakasvuun.

leikkaava purenta

tasapurenta

yläpurenta

alapurenta

Kasvainsairaudet, syöpä

Bernhardinkoirilla kasvainsairaudet ovat yleisiä. Kasvainsairauksiin menehtyneissä koirissa on paljon yksilöitä, joiden kasvaimista ei ole patologin lausuntoa. Muita useammin esille nousevat osteosarkooma ja lymfooma. Yleisin ilmoitettu syöpä bernhardinkoirilla on pahanlaatuinen luusyöpä eli osteosarkooma. Osteosarkoomaa tavataan kaikilla jättirodun koirilla. Sen periytymistavasta ei ole täyttä varmuutta. Kennelliiton Koiranetin kuolinsyytilaston sekä terveyskyselyvastausten mukaan nuorin osteosarkooman vuoksi lopetettu koira on ollut 1-vuotias keski-iän ollessa hieman yli 6 vuotta. Osteosarkooma on yleisin primaarinen luusyöpä ja se lähettää etäispesäkkeitä jo taudin aikaisessa vaiheessa. Oireisiin kuuluvat ontuminen ja/tai paikallinen raajan turvotus. Taudin edenneessä vaiheessa voi syntyä patologisia murtumia. Osteosarkoomaan ei ole eettisesti perusteltua hoitokeinoa. Ulkomailla käytetään raajan amputaatiota, mutta bernhardinkoirilla amputaatio on huono vaihtoehto koiran koon vuoksi. Osteosarkooma on poikkeuksetta eutanasiaan johtava sairaus.

Lymfooma on pääasiassa imusolmukkeiden tai muun lymfaattisen kudoksen (esim. pernan tai maksan lymfaattisen kudoksen) kasvainmainen muutos. Kirjallisuudessa bernhardinkoira on mainittu yhtenä tyyppirotuna ja sairauteen on geneettinen alttius, tosin sen periytymistavasta ei ole tietoa. Lymfooma jaotellaan ilmenemispaikkansa perusteella. Lymfoomaa voidaan hoitaa kemoterapialla tai muulla lääkkeellisellä hoidolla, mutta hoidolla saavutetaan usein vain lisäaikaa, eikä se paranna taudista.

Mahalaukun kaasuuntuminen ja kiertymä

Rakenteensa vuoksi (syvärintaisuus) bernhardinkoira on altis mahalaukun kaasuuntumiselle ja kiertymälle. Mahalaukun kaasuuntuminen ja kiertymä ovat yksi bernhardinkoirien yleisimmistä sairauksista. Mahalaukun kiertymiä on ilmoitettu jalostustoimikunnalle yli 60 kpl, joista 49 koiraa on kuollut. Sen lisäksi kaasuuntumisia on ilmoitettu 2 kpl ja se on ilmoitettu molemmille myös kuolinsyyksi. Kaikista ilmoitetuista kiertymisistä ei ole tiedossa koiran ikää, mutta tiedossa olevista nuorin on ollut 1 vuotta 4 kk.

Mahalaukun laajentuminen ja kiertymä on akuutti, hengenvaarallinen sairaus, joka vaatii kiireellistä eläinlääkinnällistä apua. Taudin aikainen huomaaminen ja hoito ovat ensiarvoisen tärkeitä hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Oireita ovat mahan eriasteinen turvotus, venyttely, kuolaaminen, oksennusyritykset, levottomuus, apeus, hengitysvaikeudet ja shokkioireet. Mahalaukun laajentumaa ja kiertymää tavataan kaikenikäisillä koirilla ja se on hyvin yleinen syy vanhan koiran elämän päättymiselle. Yleensä hoidoksi tarvitaan leikkaushoitoa. Ennuste riippuu taudin vakavuudesta ja missä vaiheessa hoito päästy aloittamaan. Mahalaukun laajentuman ja kiertymään aiheuttajaa ei tunneta. Altistaviksi tekijöiksi on epäilty syvärintaisuutta, ilman nielemistä, liian suurien ruokamäärien syöttämistä, ruokinnan jälkeistä liikuntaa ja ruokapartikkelien kokoa/ ruuan syöttämistä korokkeelta. On epäilty, että alttius mahalaukun kiertymään kulkisi tietyissä sukulinjoissa, joten tämä tulee huomioida jalostuslinjoja valittaessa. Koiraa, jolta on leikattu mahalaukunkiertymä tai jolla on toistuvia kaasuuntumisoireita, ei saa käyttää jalostukseen.

Munuaissairaudet

Bernhardinkoirilla esiintyy synnynnäistä munuaisten vajaatoimintaa. Munuaiset ovat alikehittyneet, eivätkä ne koskaan saavuta täyttä toimintakapasiteettia. Oireilu riippuu taudin vakavuusasteesta. Oireet eivät suuremmin eroa muista munuaissairauksista: runsas juominen ja virtsaaminen, laihtuminen, oksentelu, ripuli ja apaattisuus. Pennuilla saattaa olla myös vaikeuksia oppia sisäsiistiksi ja kasvu voi olla hidastunutta. Kehityshäiriön aste vaikuttaa suuresti koiran elinikään, mitä vaikeampiasteinen kehityshäiriö on kyseessä, sitä nuorempana koira menehtyy. Nuorin sairauteen menehtynyt bernhardinkoira on ollut 1-vuotias ja vanhin 7,5-vuotias. Sairauteen ei ole olemassa parantavaa hoitoa ja se johtaa aina koiran menehtymiseen. Jos sairaus havaitaan ajoissa tai on lievempiasteinen, voidaan sairauden etenemistä hidastaa ja koiran elämänlaatua parantaa erikoisruokavaliolla. Munuaisdysplasia voidaan todeta luotettavasti vain munuaisista otetulla koepalalla. Jos koira menehtyy munuaissairauteen, on erittäin suositeltavaa selvittää munuaissairauden laatu patologisesti (Evira), koska on syytä olettaa sairauden olevan perinnöllinen jo sairastuneiden yksilöiden sukulaisuussuhteiden sekä patologin lausuntojen perusteella. Perinnöllisyydestä on olemassa jonkin verran tutkimustietoa muiden rotujen osalta, mutta bernhardinkoirilla periytyvyyttä ei ole virallisesti tutkittu. Luotettavaa geenitestiä bernhardinkoiralle ei ole kehitetty sairauden diagnosoimiseksi. Koiraa, jolla on munuaissairaus, ei saa käyttää jalostukseen. Jos suvussa tiedetään esiintyneen munuiasdysplasiaa, tulee myös lähisukulaisten (sisarukset, isä, emä) jalostuskäyttöä harkita vakavasti.

Polven ristisidevaurio

Polven etummaisen ristisiteen vaurio on yleinen sairaus monilla koiraroduilla. Sitä ilmenee sekä pienillä että isoilla roduilla.

Ristisiteet ovat vahva, lyhyt siderakenne polvinivelen keskellä, reisiluun ja sääriluun välillä. Eturistiside on toiminnallisesti takaristisidettä tärkeämpi, koska se tukee reisiluun pään sääriluun nivelpinnalle takajalan työntövaiheen aikana. Eturistiside rajoittaa myös polvinivelen kiertoliikettä. Kun eturistiside pettää, polvinivel löystyy ja reisiluu pääsee liukumaan taaksepäin sääriluun nivelpinnalla. Liike vaurioittaa nivelkierukoita ja rustopintoja. Ristisidevaurion seurauksena polviniveleen kehittyy nopeasti tulehdusreaktion seurauksena rappeuttava nivelrikko. Polven toimintakyvyn palauttamiseksi eturistisidevaurio pitää hoitaa viipymättä kirurgisesti. Hoitotulos on yleensä hyvä, mutta ei täysin estä nivelrikon kehittymistä polviniveleen. Koiralla, jolla todetaan ja hoidetaan eturistisidevaurio, on noin 50 % todennäköisyys kehittää eturistisidevaurio myös toiseen polviniveleen seuraavan vuoden kuluessa.

Suurin osa eturistivauriolle altistavista tekijöistä liittyy koiran rakenteeseen tai muihin sairauksiin ja niiden aiheuttamaan toimintahäiriöön polvinivelessä. Tämän vuoksi myös eturistisidevaurio on voimakkaasti perinnöllinen sairaus. Huomioitavaa on, että polvilumpion luksaation varalta annettava polvilausunto ei kuvaa sairastumisriskiä eturistisidevaurion suhteen.

Ristisidevaurion vuoksi operoitua koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Jos koiraa on jo käytetty jalostukseen, sairausriski täytyy ottaa huomioon jälkeläisten jalostuskäyttöä suunniteltaessa. (teksti ell Juha Kallio)

Selkäsairaudet

Bernhardinkoirilla on vasta viime vuosina alettu tutkimaan perinnöllisiä selkämuutoksia (SPO, LTV, VA) ja näitä kaikkia on löydetty rodusta, yleisimpänä spondyloosi.

Spondyloosi SPO
Spondylosis deformans eli spondyloosi on selkärangan rappeumasairaus, jossa selkänikamien rajoille muodostuu luupiikkejä ja/tai siltoja. Spondyloosia kehittyy usein normaalistikin ikääntymisen myötä, mutta bernhardinkoirilla rappeumaa on todettu jo nuorilla koirilla. Spondyloosi on todettu perinnölliseksi sairaudeksi boksereilla, joten voidaan olettaa sen olevan perinnöllistä myös muilla roduilla ja sitä voidaan vastustaa jalostusvalinnoilla. Spondyloosin suositeltava kuvausikä on 2 vuotta, jolloin ikääntymismuutoksia ei vielä ole, mutta perinnölliset muutokset ovat ehtineet muodostua. Vanhalle koiralle sallitaan hieman enemmän muutoksia kuin saman lausunnon saavalle nuorelle koiralle, mutta eri ikäisten koirien lausuntoja on vaikea verrata suoraan, koska ikääntymismuutosten osuutta on hankala arvioida. On havaittu, että selkärankaan muodostuneet luupiikit ja silloittumat voivat aiheuttaa koiralle vaihtelevan asteisia oireita kuten jäykkyyttä, ontumista, epämääräisiä selkäkipuja ja hyppäämishaluttomuutta. Kehittymässä olevat luupiikit voivat murtua tai hangata toisiaan aiheuttaen tulehduskipua alueella. Toisinaan paikalliset oireet helpottavat kun luutuminen etenee täydeksi sillaksi. Spondyloosia sairastavien koirien oireilu vaihtelee voimakkaasti yksilöittäin, koira voi olla täysin oireeton, joten kartoituskuvaaminen on jalostuksellisesti tärkeää. Spondyloosin periytymismekanismia ei tarkkaan tiedetä, joten voidaan noudattaa yleistä vastaavanlaisten sairauksien jalostuksesta annettua suositusta: käytettäessä spondyloosia sairastavaa koiraa käytetään sille partneria, joka on spondyloosivapaa (SP0).

Spondyloosin arvostelussa käytettävä asteikko (1.6.2013 alkaen):

SP0, puhdas: Ei muutoksia

SP1, lievä: Todetaan  < 3 mm piikkejä korkeintaan 4 nikamavälissä tai > 3 mm piikkejä korkeintaan kolmessa nikamavälissä tai saareke korkeintaan 2 nikamavälissä.

SP2, selkeä: Todetaan silloittuma (täysi tai vajaa) korkeintaan 2 nikamavälissä ja/tai suuria saarekkeita korkeintaan 2 nikamavälissä.

SP3, keskivaikea: Todetaan silloittumia (täysiä tai vajaita) ja/tai suuria saarekkeita 3-7 nikamavälissä.

SP4, vaikea: Edellisiä vakavammat muutokset.

Lausunnossa otetaan huomioon kaikki rintanikamat (1-13) sekä lannenikamat (1-7) ja ristiluu.

Tätä asteikkoa noudatetaan koiran 5 ikävuoteen saakka. Tämän jälkeen arvostelussa otetaan huomioon koiran ikä siten, että 5-7 vuotiaalla koiralla jätetään huomioimatta yksi silloittuma ja 8-vuotiaalla tai vanhemmalla koiralla jätetään huomioimatta kaksi silloittumaa. Kuitenkin jos vanhallakin koiralla on silloittumaa, ei se voi saada SP0 lausuntoa. (elt Anu Saikku-Bäckström)

Välimuotoinen lanne-ristinikama LTV
Välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebrae, LTV) on yleinen synnynnäinen ja perinnöllinen nikamaepämuodostuma, jonka periytymismekanismia ei tunneta. LTV:llä tarkoitetaan nikamaa, jossa on sekä lanne- että ristinikaman piirteitä. LTV:tä esiintyy useilla koiraroduilla, ja ainakin saksanpaimenkoirilla sen yhteydestä selkävaivoihin on tutkimustietoa. LTV altistaa lanne-ristiluuliitosalueen varhaiselle rappeutumiselle, minkä seurauksia voivat olla takaselän kivut ja pahimmassa tapauksessa takajalkojen halvausoireet. Hoitona käytetään lepoa ja kipulääkkeitä ja vakavimmissa tapauksissa leikkaushoitoa. LTV:stä voi saada lausunnon 12 kk täyttänyt koira.

Arvostelussa käytetty asteikko

LTV0 ei muutoksia

LTV1 jakautunut ristiluun keskiharjanne (S1-S2)

LTV2 symmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama

LTV3 epäsymmetrinen lanne-ristinikama

LTV4 6 tai 8 lannenikamaa

LTV-muutosten yleisyydestä eri roduissa ei juurikaan ole vielä tietoa. SKL:n jalostustieteellinen toimikunta suosittelee jättämään oireilevat koirat pois jalostuksesta. Kaikkia oireettomia koiria voi käyttää, mutta LTV1-4 tuloksen saaneet koirat suositellaan yhdistämään vain LTV0 koiran kanssa. Tällaisten yhdistelmien jälkeläisiä suositellaan kuvattavaksi, jotta LTV-muutosten periytymisestä ja merkityksestä saadaan lisää tietoa. (ell Anu Lappalainen)

Nikamaepämuodostumat VA
Selkärangan nikamien epämuodostumia (vertebral anomaly, VA) esiintyy useilla koiraroduilla, useimmiten korkkiruuvihäntäisillä roduilla, mutta myös bernhardinkoirilla on todettu yksi tapaus. Kuvaustulosten olllessa näin vähäisiä Nikamaepämuodostumat voivat aiheuttaa kipuja ja/tai neurologisia ongelmia, jos epämuodostuneet nikamat painavat selkäydintä. Tällainen selkä on myös normaalia alttiimpi tapaturmille. Nikamien epämuodostumista voi saada lausunnon 12 kk täyttänyt koira.

Arvostelussa käytetty asteikko

VA0, normaali: ei muutoksia

VA1, lievä: 1-2 epämuodostunutta nikamaa

VA2, selkeä: 3-4 epämuodostunutta nikamaa

VA3, keskivaikea: 5-9 epämuodostunutta nikamaa

VA4, vaikea: yli 10 epämuodostunutta nikamaa

Osteokondroosi OCD

Osteokondroosi (OCD) on nopeakasvuisilla ja isokokoisilla koirilla tavattu ruston luutumisen häiriö, joka voi johtaa jopa rustoon irtokappaleen syntyyn nivelen sisällä. Osteokondroosia voi esiintyä missä tahansa nivelessä, mutta tyypillisimpiä paikkoja ovat olka-, kyynär- polvi- ja kinnernivel. Todennäköisimpiä syitä osteokondroosin syntyyn ovat perinnöllinen alttius, ruokintavirheet ja/tai toistuvat traumat. Tyypillisin oire on vaihteleva-asteinen ontuminen, joka alkaa muutaman kuukauden iässä. Jos sairaus on molemminpuolinen, voi ontuminen olla vaikeaa havaita. Sairaus diagnosoidaan röntgenkuvin ja muita diagnostisia kuvantamismenetelmiä käyttäen. Osteokondroosin vakavuudesta riippuen sairautta voidaan hoitaa konservatiivisesti tai leikkaushoidoilla. Ennuste on kohtalainen, mutta leikkaushoidot ovat kalliita, eikä leikattua koiraa saa käyttää jalostukseen.

Dilatoiva kardiomyopatia DCM

Kardiomyopatian syyt ovat epäselviä, mutta tietyillä koiraroduilla niitä esiintyy muita rotuja enemmän. Koirilla yleisin kardiomyopatia on ns. dilatoiva kardiomyopatia (DCM), jota esiintyy enimmäkseen suurikokoisilla roduilla, myös bernhardinkoirilla. DCM ei ole synnynnäinen sairaus. Se ilmenee yleisimmin keski-ikäisillä ja vanhemmilla koirilla, mutta sitä esiintyy myös nuoremmilla koirilla. Sairauden seurauksena sydämen supistumiskyky alenee, seinämä ohenee ja sydän laajenee. Tämä johtaa loppuvaiheessa tilanteeseen, jossa sydän ei pysty pumppaamaan tarvittavaa verimäärää eteenpäin. Oireina sydänlihasrappeuman aiheuttamassa vajaatoiminnassa ovat rasituksensietokyvyn alentuminen sekä nesteen kertyminen keuhkoihin, mikä ilmenee yskänä ja hengitysvaikeuksina. DCM todetaan sydämen ultraäänitutkimuksella, josta on myös mahdollista saada virallinen lausunto (SKL). On huomoitavaa, että UÄ-tutkimus kertoo sydämen kunnon vain tutkimushetkellä ja virallinen lausunto on voimassa vuoden tutkimuspäivästä. Pelkkä auskultaatiotutkimus ei ole riittävä diagnoosiin tai poissulkemiseen, sillä sairauteen ei välttämättä liity sivuääntä.
Rytmihäiriöistä kammioperäiset rytmihäiriöt voivat olla henkeä uhkaavia, ja saattavat johtaa äkkikuolemaan ilman edeltäviä oireita. Oireilu alkaa usein hyvin nopeasti ilman ennakoivia merkkejä. Koska sydäntutkimuksia harvoin tehdään oireettomille koirille, kardiomyopatia potilaat ovat usein hyvin huonossa kunnossa tutkimuksia aloitettaessa. Tämän vuoksi hoitoennuste on epävarma ja usein koiran oireilua voidaan helpottaa vain lyhyeksi aikaa. Kardiomyopatiaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen ja jalostusvalinnoissa tulee huomioida myös mahdollinen sukurasite.

Silmäsairaudet

Luomien virheasennot

Entropion eli silmäluomen sisäänpäin kiertyminen
Entropion on tavallisimmin alaluomessa esiintyvä virheasento, jolloin luomi kiertyy sisäänpäin aiheuttaen silmän pinnan ärtymistä, luomen karvojen/ihon osuessa silmän pintaan. Tyypillisin oire on silmän vuotaminen roskan tunteen takia. Entropion voi liittyä myös liian suureen luomirakoon (makroblepharon), jolloin alaluomi rullaa sisäänpäin tyypillisesti silmän ulkoreunan puolella. Lisäksi pään ihon runsas poimuisuus aiheutta luomien sisäänkiertymää. Pahimmillaan kiertymä aiheuttaa silmän sarveiskalvon haavautumista ja siten voimakasta kipua. Oireina ovat tällöin vuotamisen lisäksi silmän punoitus ja siristely. Lievimmillään entropion ei aiheuta näkyviä oireita.

Ektropion/makroblepharon
Luomen uloskiertymä (ektropion) ja liian suuri luomirako (makroblepharon) ovat tavallisia löydöksiä bernhardinkoirilla. Pahimmillaan luomiraot ovat niin suuret, että ala- ja yläluomi ovat keskeltä uloskiertyvät ja reunoilta sisäänkiertyvät. Tällöin luomien muoto muistuttaa timanttia ja siitä käytetäänkin diamond eye -nimitystä. Vanhemmiten ihon elastisuuden muuttuessa luomet alkavat roikkua usein entistä pahemmin.

Esiin pilkottavien luomien sisäpintojen ja silmämunan sidekalvot ovat alttiita vedolle, pölylle ja UV-säteilylle ja toistuvat sidekalvontulehdukset ovat tyypillisiä. Kyynelnesteen levittyminen voi olla puutteellista ja siten sarveiskalvojen pinnat voivat ahavoitua ja tulehtua.

Distichiasis eli ylimääräiset ripset
Ylimääräisten ripsien karvatuppi sijaitsee luomirauhasessa tai sen vieressä. Distichiasiksessa, joka on näistä lievempi, karva kasvaa ulos luomen vapaasta reunasta. Oireet riippuvat karvan paksuudesta ja kasvusuunnasta. Silmän pintaan osuvat karvat voivat aiheuttaa eriasteisia ärsytysoireita; lievää vuotamista ja räpyttelyä tai voimakkaita kipuoireita ja jopa sarveiskalvovaurioita.

Hoitona on tarvittaessa ripsien nyppiminen (ripset kasvavat takaisin) tai karvatuppien tuhoaminen joko polttamalla tai jäädyttämällä. Ylimääräisten ripsien merkitys koiralle on usein melko vähäinen, jolloin koiria voi perustellusta syystä käyttää jalostukseen, mutta mieluiten terveen kumppanin kanssa. Virallisesti silmätutkituissa bernhardinkoirissa on todettu 8 distichiasistapausta vuosina 1989-2018.

Vilkkuluomen ruston kiertymä
Vilkkuluomen ruston kiertymää tavataan jättirotuisilla koirilla, myös bernhardinkoirilla 2 operoitua. Ruston virheellisen kasvun ja taittumisen myötä koko vilkkuluomi taittuu poispäin silmästä (vilkkuluomen eversio). Tästä seuraa yleensä krooninen sidekalvon tulehdus. Hoitona on yleensä taittuneen ruston osan kirurginen poisto.

Koska ruston kiertymän aiheuttama haitta on koiralle melko vähäinen, voidaan diagnoosin saaneita koiria perustellusta syystä käyttää jalostukseen terveen parituskumppanin kanssa.

Cherry eye eli kirsikkasilmä
Kolmannen silmäluomen eli vilkkuluomen tyvessä sijaitsevan kyynelrauhasen “esiinpullahdus” on usein nuorilla koirilla (3 kk – 1 v) esiintyvä perinnölliseksi oletettu silmäsairaus. Rauhasen tyven sidekudoksen heikkous mahdollistanee rauhasen esilletulon. Esille tultuaan rauhanen usein ärtyy ja muuttuu entistä turpeammaksi ja punaisemmaksi, muistuttaen tällöin kirsikkaa.

Hoitona on esiin pullahtaneen rauhasen kirurginen “paikalleen taskutus”. Tällöin sen toiminta (kyynelnesteen eritys) jatkuu normaalisti. “Pullahtanutta” rauhasta ei tule poistaa, sillä se altistaa potilaan myöhemmin kuivasilmäisyydelle. Cherry eye -diagnoosin saanutta koiraa voi perustellusta syystä käyttää jalostukseen terveen parituskumppanin kanssa.

Harmaakaihi eli kortikaalinen katarakta
Perinnöllinen harmaakaihi samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan. Useimpien muotojen periytymismallia ei vielä tiedetä. Sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti. Perinnöllinen kaihi on yleensä molemminpuolinen ja johtaa sokeuteen, jos linssien samentuminen on täydellinen. Jos kaihisamentuma jää hyvin pieneksi, sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn. Edennyt kaihi aiheuttaa silmän sisäistä suonikalvon tulehdusta ja siten voi aiheuttaa kipua.

Kaihi voi olla perinnöllinen tai ei-perinnöllinen, synnynnäinen tai hankittu. Syntymän ja 8 viikon iän välillä todetut kataraktat ovat synnynnäisiä. Esimerkiksi vanhuuden kaihi on hankittu, eikä se ole perinnöllinen. Kaihi voidaan poistaa leikkauksella. Perinnöllinen kaihi -diagnoosin saanutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.