Bernhardinkoirien uusi jalostusohjesääntö eli JOS astui voimaan vuoden 2025 alusta. Jalostusohjesääntö on keskeinen työkalu, jonka avulla voidaan osaltaan turvata rotumme terveyttä, hyvinvointia ja geneettistä monimuotoisuutta, erityisesti jos kasvattajat siihen yhteistyössä sitoutuvat.
Se asettaa selkeät reunaehdot ja suositukset jalostukseen käytettäville koirille, jotta rotumme pitkän aikavälin kehitys olisi mahdollista. Jalostusohjesääntö auttaa vastustamaan perinnöllisiä sairauksia (erityisesti niitä, joille on olemassa viralliset arvioinnit), rajoittamaan yksittäisten koirien yliedustusta populaatiotasolla ja varmistamaan, että jalostusyksilöt ovat sekä terveitä että rodunomaisia niin rakenteeltaan kuin käyttäytymiseltään. Mutta mitä kaikkea tämä käytännössä tarkoittaa? Tässä artikkelissa perehdymme jalostusohjesäännön yksityiskohtiin ja tavoitteisiin.
Jalostusohjesääntö on osa bernhardinkoirien jalostuksen tavoiteohjelmaa. Lisäksi Kennelliitto asettaa omat ehtonsa ja suosituksensa koirien jalostukselle ja rekisteröinnille. Vuodesta 2024 alkaen myös lainsäädäntö (Eläinten hyvinvointilaki (693/2023)) asettaa vaatimuksia koirien jalostukselle.
Alla on pohdittu jalostussäännön kaikkia kohtia ja merkitystä rodullemme sekä pyritty selventämään, miten niitä tulisi tulkita.
Yhdistelmää koskevat vaatimukset:
Pentueen sukusiitosprosentti viidessä (5) sukupolvessa saa olla maksimissaan 6,25 %.
Mitä tarkoittaa: Sukusiitosprosentti kertoo, kuinka suuri osa koiran perimästä on identtistä molemmilta vanhemmilta perittyjen geenien vuoksi. Se mittaa sukulaisten välisestä jalostuksesta syntyvää geneettistä samankaltaisuutta. Sukusiitos voidaan laajasti määritellä yhdistelmäksi, jossa paritettavien koirien välinen sukulaisuus on suurempi kuin rodussa keskimäärin.
Esim. sukusiitosprosentti 6,25 % vastaa sitä, että pentueen vanhemmat ovat keskenään serkuksia, 12,50 % vastaa sitä, että pentueen vanhemmat ovat puolisisaria jne. Sukusiitosprosentin ollessa 0 %, pentueen vanhemmat eivät ole sukua keskenään. Sukusiitosprosenttia laskiessa tulee huomioida, että se voi antaa virheellistä tietoa, jos koiran sukutaulussa ei ole kaikki koirat tiedossa. Sukusiitosaste lasketaan viidessä sukupolvessa, luotettavuuden parantamiseksi.
Miksi/mitä tavoitellaan: Mitä korkeampi sukusiitosprosentti on, sitä suurempi riski on periytyvien sairauksien ilmi tuloon ja sukusiitosheikkoudelle. Sukusiitoksen seurauksena rodun geneettinen monimuotoisuus vähenee osaltaan. Tavoitteena on käyttää jalostukseen sellaisia yhdistelmiä, joiden sukusiitosprosentti on mahdollisimman alhainen, mieluiten pienempi kuin rodun keskimääräinen sukusiitosaste, jotta rodun sisäinen sukulaisuus ei kasva entisestään. Esimerkiksi vuonna 2024 bernhardinkoirien keskimääräinen sukusiitosaste oli 1,03 %. Jalostustyön tavoitteena olisi tärkeää pitää tämä luku alhaisena ja jopa laskea sitä entisestään.
Kolmen polven sukutaulussa sukukatokertoimen tulee olla 1.0 (100 % sukutaulusta eri koiria). Neljän polven sukutaulussa sukukatokertoimen tulee olla yli 0.90 (yli 90 % sukutaulusta eri koiria).
Mitä tarkoittaa: Sukukatokerroin ilmaisee, kuinka monta eri koiraa koiran sukutaulussa esiintyy. Esim. Jos sukukatokerroin on 1,0 kolmessa sukupolvessa, koiran 3 sukupolven sukutaulussa olevat koirat ovat kaikki eri koiria (100 prosenttisesti eri koiria). Jos taas sukukatokerroin olisi 0,8, koiran sukutaulussa olisi 80 % eri koiria. Sukukatokerroin kertoo perimän vaihtelusta eri tavalla kuin sukusiitosaste ja sen avulla voidaan arvioida yksilön perimän vaihtelun määrää. Sukusiitettyjen vanhempien yhdistäminen johtaa alhaiseen sukukatokertoimeen, vaikka jälkeläisen sukusiitosaste olisi nolla, sen vuoksi, että vanhemmat eivät ole sukua keskenään. Tätä kuvattu tarkemmin alla olevassa esimerkissä.
Esimerkissä pentueen sukusiitosprosentti on 0 %, koska isä ja emä eivät ole keskenään sukua. Tämä ei kuitenkaan takaa pentueen korkeaa geneettistä monimuotoisuutta, koska molemmat vanhemmat ovat itse sukusiitettyjä ja heidän sukutauluissaan on samoja esi-isiä toistuvasti. Pentueen isän Taunon oma sukusiitosprosentti on 21,91 % ja sukukatokerroin neljässä sukupolvessa vain 0,57. Pentueen emän Hertan oma sukusiitosprosentti on 4,15 % ja sukukatokerroin neljässä sukupolvessa 0,87. Koska Tauno ja Hertta eivät ole keskenään sukua, on pentujen sukusiitosprosentti puhdas 0 %, mutta koska molemmat vanhemmat ovat itsessään enemmän tai vähemmän sukusiitettyjä, on pentueen sukukatokerroin reilusti alle suosituksen eli 0,8 (80 % sukutaulun koirista on eri koiria).
Miksi/mitä tavoitellaan: Mitä matalampi sukukatokerroin, sitä vähemmän perinnöistä vaihtelua pentueessa on. Pyritään siis tekemään yhdistelmiä, joiden sukukatokerroin on mahdollisimman korkea, koska tämä tukee rodun geneettistä monimuotoisuutta omalta osaltaan.
Vanhempia koskevat vaatimukset:
Vanhempien tulee täyttää PEVISA-ohjelman vaatimukset.
Bernhardinkoirien PEVISA-ohjelma: Koirilla tulee astutushetkellä olla virallinen lonkka-, kyynär- ja laajempi selkäkuvauslausunto (LTV, VA, SP). Lonkka- ja kyynärkuvaushetkellä koiran tulee olla täyttänyt 18 kuukautta. Rekisteröinnin raja-arvona on lonkkaniveldysplasian aste C, kyynärniveldysplasian aste 1 ja spodyloosin aste 1. Kyynärniveltuloksen 1 saanut koira voidaan parittaa vain tuloksen 0 saaneen kanssa. Spondyloosituloksen 1 saanut koira voidaan parittaa vain tuloksen 0 saaneen kanssa. Koiralle rekisteröidään korkeintaan 30 jälkeläistä. Viimeinen rajan ylittävä pentue voidaan kuitenkin rekisteröidä kokonaisuudessaan.
Ulkomaisia koiria koskeva poikkeus: Ei vaadita selkälausuntoa. (narttu 1, uros 2 pentuetta)
Ohjelma on voimassa 1.1.2025-31.12.2029 (JTT:n päätös 2.9.2024 (7/2024))
Miksi/mitä tavoitellaan: Bernhardinkoirien PEVISA-ohjelman avulla vastustetaan lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa, selkäsairauksia sekä voimakasta matadorijalostusta, joka vähentää rodun monimuotoisuutta. Tavoitteena on, että kaikki toteutettavat yhdistelmät ovat harkittuja ja ne täyttävät PEVISA-ohjelman vaatimukset.
Vanhemmilla tulee olla virallinen hyväksytty näyttelytulos (ERI, EH tai H) tai virallinen hyväksytty ulkomuodon jalostustarkastus.
Mitä tarkoittaa: Molemmilla vanhemmilla on tulos erinomainen, erittäin hyvä tai hyvä virallisesta (Kennelliiton alaisesta) näyttelystä tai sillä on hyväksytty Kennelliiton ulkomuodon jalostustarkastus.
Miksi/mitä tavoitellaan: Pyritään varmistamaan, että yhdistelmän molemmat osapuolet ovat riittävän rotutyypillisiä ulkomuodoltaan, eikä niillä ole rotumääritelmän vastaisia, hylkääviä ulkomuoto- tai rakennevirheitä tai liioiteltuja piirteitä. Jalostukseen aiotulle koiralle valitaan partneriksi sellainen koira, jolla ei esiinny samoja ulkomuoto- tai rakennevirheitä, sillä saman virheen omaavien koirien yhdistäminen lisää entisestään riskiä virheen periytymiseen myös jälkeläisille. Tällä tavoitellaan bernhardinkoiran ulkomuodon säilymistä rodunomaisena ja ehkäistään esim. sellaisia ulkomuodollisia tai rakenteellisia ”ylilyöntejä”, joilla voi olla negatiivinen vaikutus yksilön terveyteen tai hyvinvointiin.
Uroksen ja nartun jälkeläismäärä elinaikanaan saa olla korkeintaan 5 % viimeisten neljän vuoden aikana rekisteröidyistä pennuista.
Mitä tarkoittaa: Yhden koiran jälkeläismäärä sen koko eliniän aikana saa olla korkeintaan 5 % viimeisten neljän vuoden aikana rekisteröidyistä pennuista. Esimerkiksi jos koiraa käytetään jalostukseen vuonna 2025: ensin lasketaan yhteen edellisten neljän vuoden aikana (eli vuosina 2021-2024) rekisteröidyt bernhardinkoirat (sekä Suomessa syntyneet pentueet että Suomeen rekisteröidyt tuontikoirat). Tällä ajanjaksolla rekisteröityjä koiria on yhteensä 316. Tästä määrästä 5 % on 15,8 ja tämä luku pyöristetään lähimpään kokonaislukuun, joka on 16. Tämä siis tarkoittaa, että jos koiralla on 16 tai enemmän jälkeläistä, sitä ei enää saisi käyttää jalostukseen.
Tämä luku voi hieman vaihdella vuosittain, riippuen rekisteröintien määrästä. Esimerkiksi jos vuonna 2025 rekisteröintien määrä kasvaisi yhtäkkiä ihan hurjan paljon, ollen vaikkapa 300 rekisteröityä koiraa, tällöin vuonna 2026 tuo 5 % edellisten neljän vuoden rekisteröinneistä olisi 23. Tällöin sellaista koiraa, jolla on 16, mutta alle 23 jälkeläistä, voisi vielä käyttää jalostukseen. Tällainen näin suuri rekisteröintimäärän nousu yhden vuoden aikana on tosin varsin epätodennäköinen, mutta tällä esimerkillä on tarkoitus kuvastaa laskentakaavaa.
Miksi/mitä tavoitellaan: Yksi tärkeimmistä terveyttä ja elinvoimaa edistävistä jalostustavoitteista on huolehtia rotujen geneettisen vaihtelun säilymisestä. Tähän päästään pitämällä yksittäisten yksilöiden ja sukulinjojen jälkeläismäärät kurissa. Kun yksittäinen koira saa suhteettoman paljon jälkeläisiä, sen geenien määrä yleistyy populaatiossa ja tämä voi vähentää rodun geneettistä monimuotoisuutta. Tämä lisää riskiä perinnöllisten sairauksien ilmenemiselle ja heikentää populaation kykyä sopeutua ympäristömuutoksiin.
Jalostukseen käytettävälläyksilöillä voi olla myös perinnöllisiä sairauksia tai haitallisia geenimutaatioita, jotka eivät ilmene ulospäin. Jos tällaisen yksilön jälkeläisten määrä on suuri, nämä haitalliset geenit voivat levitä laajalti populaatiossa nopeasti, mikä voi lisätä sairauksien esiintyvyyttä.
Lisäksi yhden yksilön yliedustus jalostuksessa voi johtaa siihen, että tulevissa sukupolvissa koirat ovat entistä läheisempää sukua toisilleen. Tämä lisää sukusiitosta, mikä voi aiheuttaa terveysongelmia, kuten immuunijärjestelmän heikkenemistä ja lisääntymisongelmia.
Mitä useampi yksilö pääsee vaikuttamaan jälkeläisiin, populaation geneettinen pohja säilyy laajempana. Tämä on tärkeää terveiden ja elinvoimaisten populaatioiden ylläpitämiseksi pitkällä aikavälillä.
Kun uroksella tai nartulla on kaksi pentuetta, tulee sen jälkeläisistä olla tutkittu 40 % PEVISA:ssa määriteltyjen sairauksien osalta ennen seuraavaan pentueen teettämistä.
Mitä tarkoittaa: Kun uros tai narttu on saanut kaksi pentuetta, tulee näistä kahdesta pentueesta tutkia PEVISA:n vaatimat tutkimukset (=lonkat ja kyynärnivelet sekä selkä) vähintään 40 prosentilta jälkeläisistä. Eli jos esimerkiksi nartulla on kaksi pentuetta, joista on syntynyt yhteensä 15 pentua, tulee näistä pennuista vähintään 6 kpl (40 %) tutkia lonkkien, kyynärnivelien ja selän osalta ennen seuraavan pentueen teettämistä.
Miksi/mitä tavoitellaan: Kerätään tietoa uroksesta/nartusta periyttäjänä lonkkien, kyynärnivelten ja selän osalta jo ennen, kuin niiden jälkeläismäärää lisätään entisestään. Myös monet muut perinnölliset sairaudet puhkeavat vasta myöhemmällä iällä, joten edellisten jälkeläisten terveydenseuranta pidemmälle kuin noin 2-vuotiaaksi on suositeltavaa.Tavoitellaanlonkka- ja kyynärniveldysplasian sekä selkäsairauksien ennaltaehkäisyä rodussa ja myös muiden sairauksien sekä luonneongelmien ennaltaehkäisyä jälkeläisnäytön perusteella.
Jos koira on saanut näyttelyistä hylätyn tai EVA:n epävarmuuden, arkuuden tai aggressiivisuuden vuoksi tai siitä on tehty vihaisen koiran ilmoitus Kennelliittoon, tulee sillä olla astutushetkellä luonnetestitulos, MH-kuvaus (keskeytettyjä suorituksia ei hyväksytä) tai hyväksytty Kennelliiton virallinen käyttäytymisen jalostustarkastus. Jalostukseen käytettävällä koiralla ei saa olla ihanneprofiilissa hylätyksi merkittyjä kohtia.
Mitä tarkoittaa: Koira tulee ”testata”jollakin yllä mainituista luonnetta/käyttäytymistä arvioivalla testillä/tarkastuksella ennen astutusta, jos se on saanut näyttelyissä em. arvosanan luonteen vuoksi tai siitä on näyttelyssä tai jossain muussa tapahtumassa tehty vihaisen koiran ilmoitus Kennelliittoon. Jalostukseen käytettävällä koiralla ei saa testissä/tarkastuksessa ilmetä mitään kunkin testin ihanneprofiilin mukaista hylättyä ominaisuutta.
Miksi/mitä tavoitellaan: Arkuus ja aggressiivisuus eivät kuulu rotumme luonneominaisuuksiin ja tällainen koira voi olla jo pelkästään kokonsa vuoksi vaaraksi ympäristölleen. Näillä ominaisuuksilla on usein myös perinnöllinen tausta. Pyritään siis varmistamaan, ettei jalostukseen käytetä sellaista koiraa, jolla esiintyy aggressiivisuuta, arkuutta tai epävarmuutta ihmisiä kohtaan.
Lisäksi vanhemmille suositellaan teetettäväksi seuraavia tutkimuksia:
Kennelliiton virallinen silmätutkimus
Mitä tarkoittaa: Virallista, silmälääkärin tekemää silmäpeilausta, jonka tulos kirjataan jalostustietojärjestelmään. Silmätarkastuksessa saadaan selville perinnölliset silmäsairaudet, kuten kaihi, verkkokalvon ongelmat ja silmäluomien rakenteelliset viat.
Miksi/mitä tavoitellaan: Silmätarkastusten avulla voidaan kartoittaa ja ennaltaehkäistä silmäsairauksien ja silmäluomien rakennevirheiden esiintymistä rodussa. Jalostuksessa tavoitellaan vakavien, perinnöllisten silmäsairauksien osalta tervettä koiraa, jolla ei esiinny vakavia luomiongelmia.
Luonnetestitulos, MH-kuvaus (keskeytettyjä suorituksia ei hyväksytä) tai hyväksytty Kennelliiton virallinen käyttäytymisen jalostustarkastus. Jalostukseen käytettävällä koiralla ei saa olla ihanneprofiilissa hylätyksi merkittyjä kohtia.
Mitä tarkoittaa: Suositellaan, että koiralla on jokin yllä mainituista luonnetta/käyttäytymistä arvioiva testi/tarkastus ennen astutusta, eikä sillä ole ilmennyt mitään kyseisen testin/tarkastuksen ihanneprofiilin mukaista hylätyksi merkittyä ominaisuutta.
Miksi/mitä tavoitellaan: Kartoitetaan ja ennaltaehkäistään luonne- ja käyttäytymisongelmia rodussamme. Bernhardinkoirilla esiintyy erityisesti ihmisiin kohdistuvaa epävarmuutta sekä heikkoa hermorakennetta, joka usein saadaan luonnetta arvioivan menetelmän avulla esiin, vaikka se kotioloissa olisikin kiva perhekoira. Epävarmaa tai heikon hermorakenteen omaavaa koiraa ei tule käyttää jalostukseen. Jalostuksessa tavoitellaan luonteeltaan ja hermorakenteeltaan tasapainoista bernhardinkoiraa, joka selviää ongelmitta normaalista elämästä. Jalostukseen ei tule koskaan käyttää sellaista koiraa, jolla esiintyy arkuutta, aggressiivisuutta tai epävarmuutta ihmistä kohtaan.
Uusintayhdistelmiä ei suositella tehtäväksi.
Mitä tarkoittaa: Uusintayhdistelmällä tarkoitetaan sellaista tilannetta, jossa sama uros ja narttu yhdistetään uudelleen toiseen tai jopa useampaan pentueeseen.
Miksi/mitä tavoitellaan: Jalostuksen tavoitteena tulisi olla laajentaa rodun jalostuspohjaa ja tuoda uusia geenejä populaatioon. Uusintayhdistelmät eivät edistä tätä tavoitetta. Uusintayhdistelmät eivät tue rodun jalostuspohjan laajentamista tai uusien geenien tuomista populaatioon, koska ne hyödyntävät samoja yksilöitä ja niiden geenejä toistuvasti. Uusintayhdistelmä siis tuottaa jälkeläisiä, joilla on täsmälleen samat vanhemmat kuin aiemmassa pentueessa, eli sama geneettinen perusta. Tämä ei tuo rodun geenipooliin uusia yksilöitä tai geenejä, vaan vahvistaa olemassa olevien geenien osuutta, joka voi osaltaan kaventaa geneettistä monimuotoisuutta. Aina, kun samoja koiria käytetään toistuvasti jalostuksessa, niiden geenien osuus rodun kokonaispopulaatiossa kasvaa. Tämä vähentää mahdollisuuksia ylläpitää monipuolista geenipoolia.
Myös mahdolliset haitalliset piilevät geenit, joita yhdistelmä voi kantaa, voivat yleistyä uusintayhdistelmän kautta, vaikka aiemmassa pentueessa ongelmat eivät olisi näkyneet. Tämä kasvattaa riskiä perinnöllisten sairauksien ilmituloon.
Jalostusohjesääntö ilman tulkintaa löytyy täältä ->
