Yleistä tietoa rodusta

Bernhardinkoira on Sveitsiläistä alkuperää oleva, molossityyppinen vuoristokoira. Alun perin bernhardinkoiraa hyödynnettiin laviinikoirana eli sen tehtävänä oli paikantaa lumivyöryn alle jääneitä ihmisiä. Tänä päivänä bernhardinkoira on ensisijaisesti seurakoira, johon se luonteensa puolesta soveltuukin erinomaisesti.

Bernhardinkoiran alkuperä ja historia on erottamattomasti sidottu samaa nimeä kantavaan, Sankt Bernardin vuoristosolaan ja munkkiluostariin Sveitsissä, jossa ensimmäisiä koiria pidettiin jo 1660-luvulla. Aluksi koirat kasvatettiin suojelemaan ja vartioimaan luostarin asukkaita, mutta myöhemmin huomattiin koirien omaavan merkittäviä kykyjä: pelastaa vuorille eksyneitä matkailijoita ja löytää lumen alle hautautuneita ihmisiä. Eri kielillä julkaistuissa aikakirjoissa kerrotaan, että koirat pelastivat jopa 2000 ihmishenkeä “valkoiselta kuolemalta”. Lisää rodun historiasta löydät Rodun historia -sivulta.

Bernhardinkoirien ensimmäinen rotumääritelmä vahvistettiin 1887. Siitä lähtien bernhardinkoira on ollut myös Sveitsin kansalliskoira. Bernhardinkoirasta on kaksi eri muunnosta, lyhytkarvainen ja pitkäkarvainen. Alun perin bernhardinkoirat olivat lyhytkarvaisia, mutta 1800-luvulla rodusta kehitettiin pitkäkarvainen muunnos, joka levisi ympäri maailmaa. Nykyisin pitkäkarvaiset bernhardinkoirat ovatkin yleisempiä kuin lyhytkarvaiset rotukumppaninsa. Mikäli vanhemmista ainakin toinen on lyhytkarvainen bernhardinkoira, voi pentueeseen syntyä sekä pitkä- että lyhytkarvaisia pentuja. Molempien vanhempien ollessa pitkäkarvaisia, ovat kaikki pennutkin pitkäkarvaisia.

Vasemmalla pitkäkarvainen ja oikealla lyhytkarvainen bernhardinkoira

Kummankin karvanlaadun turkki on helppohoitoinen. Pitkäkarvaisen turkille riittää, kun se harjataan säännöllisesti, sillä takkuja voi tulla varsinkin korvien taakse, häntään, housuihin ja kainaloihin. Lyhytkarvaisen turkki ei takkuunnu, mutta sitäkin kannattaa harjata jo senkin vuoksi, ettei kodin nurkissa pyöri niin paljon irtokarvaa. Karvanlähdön aikaan ei lyhytkarvaisen bernhardinkoiran omistaja pääse sen helpommalla kuin pitkäkarvaisenkaan, sillä molemmilla karvamuunnoksilla pohjavilla irtoaa suurina tuppoina. Karvanlähtöä voi nopeuttaa harjaamalla koiraa vaikka parikin kertaa päivässä. Koira on tällöin myös hyvä pestä, sillä se nopeuttaa vanhan karvan lähtöä ja uuden kasvua. Muuten bernhardinkoiraa ei tarvitse pestä kuin pari-kolme kertaa vuodessa, ellei se sitten ole liannut itseään perusteellisesti. Bernhardinkoiran turkkia ei tarvitse varsinaisesti trimmata, mutta pitkäkarvaisen koiran tassukarvat anturoiden välissä kannattaa pitää lyhyinä, jotta ne eivät kerää kuraa ja lunta.

Bernhardinkoira kuuluu koiramaailman jättiläisiin

Rotumääritelmän mukaan uroksen minimisäkäkorkeus on 70 cm ja nartun 65 cm. Usein koirat ovat kuitenkin reilusti minimisäkäkorkeutta isompia. Iso koko ei ole virhe, jos yleisvaikutelma säilyy tasapainoisena. Aikuisten koirien elopainossa voi olla isoakin vaihtelua, kevyemmät nartut voivat olla 50 kg paikkeilla ja isot urokset hipoa jopa 90 kg. Bernhardinkoirat ovat perusväriltään valkoisia ja niillä on rungossaan joko erikokoisia punaruskeita läiskiä tai selän ja kupeet peittävä punaruskea mantteli. Toivottavaa on, että koiralla olisi tumma maski. Tarkemmin bernhardinkoirien ihanteellista ulkonäköä kuvataan rotumääritelmässä.

Bernhardinkoiraa kuvataan usein laiskanpulskeana koirana, joka vain makoilee sohvalla ja syö ämpärillisen päivässä. Nykypäivänä tämä kuvaus voidaan heittää romukoppaan.

Perusluonteenpiirteiltään bernhardinkoira on ystävällinen, sosiaalinen ja valpas koira, josta löytyy myös ripaus huumorintajua. Aktiivisuustaso vaihtelee rauhallisesta viilipytystä eloisaan, jopa vilkkaaseen touhottajaan. Rauhallisemmankin luonteen omaava yksilö kuitenkin usein aktivoituu, jos ympärillä tapahtuu jotain ja toisaalta taas vilkkaampi yksilö osaa myös rauhoittua. Toki laiskanpulskeitakin yksilöitä löytyy, mutta ne ovat nykypäivänä harvassa.

Bernhardinkoira on mieleltään vilpitön. Se kiintyy sinuun ja perheeseen rakastaen koko suurella koiran sydämellään. Se on ihmissosiaalinen ja usein hyväksyy myös vieraat koirat. Ihanteena on varma, ihmisistä pitävä, hyvähermoinen koira, mutta valitettavasti varsinkin vieraita ihmisiä kohtaan kohdistuvaa epävarmuutta rodussa esiintyy.

Bernhardinkoira vahtii kotia ja tonttia ilmoittamalla vieraista ja ohikulkijoista haukkumalla, mutta sen vahtiminen ei ole häiritsevää. Saalistusviettiä esiintyy osalla, jolloin naapurin kissa saattaa saada kyytiä tai korvat kadota metsässä riistan viedessä voiton. Häiritsevä paukkuarkuus, alusta-arkuudet ja eroahdistus ovat rodussa harvinaisia.

Jo pelkästään kokonsa vuoksi bernhardinkoira vaatii hyvän tapakasvatuksen ja peruskoulutuksen. Bernhardinkoira on aikuisena suuri ja voimakas koira, joka nelivetoisena on mahdoton hallittava pelkällä voimalla. Hihnassa kiskova 80-kiloinen koira, pieni ihminen perässään ei ole huvittava näky, ja se voi aiheuttaa jopa vaaratilanteita.

Lue lisää rodun käyttäytymisestä ja luonteesta: Luonne- ja käyttäytymiskyselyn koonti 2017-2019.

Bernhardinkoira haluaa olla siellä missä ihmisetkin. Sen vuoksi sitä ei koskaan tulisi hankkia pelkästään ulkokoiraksi.

Bernhardinkoira on sosiaalinen ja kaipaa ihmisen läsnäoloa. Se viihtyy myös ulkona, esim. aidatulla pihalla oman aikansa, erityisesti jos sillä seuraa tai koirakaveri. Täysin ulkokoiraksi siitä ei kuitenkaan sosiaalisuutensa vuoksi ole. Bernhardinkoira hankitaan usein maalle tai taajamaan omakotitaloon, mutta kerrostalossakin bernhardinkoira voi elää ihan yhtä onnellista elämää, jos sen tarpeista ja riittävästä liikunnasta huolehditaan. Liikuntaa bernhardinkoira tarvitsee kohtuullisen paljon.

Suosituin harrastus rodun parissa on koiranäyttelyt, mutta myös muiden lajien parissa puuhastelevia ja jopa kisaavia koirakoita on koko ajan ilahduttavasti enemmän. Suosittuja lajeja rodun parissa ovat mm. rally-toko, toko, nosework, vepe ja MEJÄ. Bernhardinkoiria on myös Kennelliiton kaveri- ja lukukoirina. Bernhardinkoira soveltuu myös monenlaiseen koira-avusteiseen toimintaan ja niitä työskenteleekin jopa terapiakoirina. Lisää tietoa bernhardinkoiran kanssa harrastamisesta löydät Harrastaminen -sivulta.

Bernhardinkoira soveltuu parhaiten perhe- tai seurakoiraksi liikkuvalle ihmiselle, jolla on aikaa sen kanssa puuhastella. Bernhardinkoirat ovat usein myös hyvin lapsirakkaita ja sopivatkin näin ollen lapsiperheisiin.