PEVISA tarkoittaa rotukohtaista Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaa.
Se sisältää pentujen rekisteröintiin vaikuttavia ehtoja esimerkiksi terveystutkimuksista. Rodun PEVISA hyväksytään aina Kennelliitossa rotujärjestön aloitteesta. Kun rodulla on PEVISA-ohjelma, tulee pentueen molempien vanhempien täyttää ohjelman asettamat ehdot ennen astutusta. PEVISA voi sisältää terveystutkimuksia, astutuksen ikärajoja ja/tai rajoituksia yksilön jälkeläismäärälle. Muut rotukohtaiset erityisehdot sisältävät tietoa esimerkiksi rotumuunnosten risteyttämisestä ja rotuunotoista.
Lisätietoja ja tarkemmat ohjeet löydät täältä ->
Lähde: Suomen Kennelliitto
Vaikutukset lonkkanivelten terveyteen
Ennen PEVISA-ohjelman voimaantuloa bernhardinkoirien lonkkanivelterveys oli surullista luettavaa. Vuosina 1988-1996 eli aikaan ennen PEVISA-ohjelmaa, D-E-lonkkaisten osuus kuvatuista koirista on 63 %, eli toisin sanoen reilusti yli puolella kuvatuista bernhardinkoirista oli todettu keskivaikea tai vaikea ”lonkkavika”. A-B-lonkkaisia kuvatuista oli vain 19 %, C-lonkkaisiakin vain 16 %. Ennen PEVISA-ohjelman voimaantuloa myös E-lonkkaisia sekä kokonaan kuvaamattomia koiria käytettiin jalostukseen.
Ensimmäinen PEVISA-ohjelma tuli voimaan bernhardinkoirille 1.1.1997. Tuolloin astui voimaan lonkkakuvauspakko jalostuskoirille ja rekisteröinnin raja-arvoksi tuli lonkkanivelten osalta aste D. 1.1.2007 lonkkanivelten osalta rekisteröinnin raja-arvoksi tuli aste C. Tässä kohtaa aiempi PEVISA-ohjelma oli ehtinyt olla voimassa 10 vuotta. Jo tämän ensimmäisen kymmenen vuoden aikana on nähtävissä selkeää hyötyä ohjelmasta; E-lonkkaisten koirien osuus laski 21 %:sta 3 %:iin ja tervelonkkaisten koirien (aste A ja B) nousi 19 %:sta 31 %:iin. On kuitenkin huomattavaa, että C- ja D-lonkkaisten osuus pysyi melko lailla ennallaan.
2007 vuoden alusta asti bernhardinkoirien PEVISA-ohjelma on pysynyt sellaisenaan lonkkien osalta, aina tähän päivään asti ja edistyminen lonkkanivelterveydessä on ollut huimaa lähtötilanteeseen verrattuna. Kun tarkastellaan vuosina 2007-2019 kuvattuja bernhardinkoiria, voidaan huomioida, että E-lonkkaisten koirien osuus on nykyään häviävän pieni. Käytännössä kyse on yksittäisistä tapauksista. Sen sijaan A- ja B-lonkkaisten koirien osuus on jo yli puolet kuvatuista, D-lonkkaisten osuus on tippunut 22 %:iin. Mitä lähemmäksi nykyhetkeä taulukossa edetään, sitä suuremmaksi muuttuu terveempien koirien osuus. Vuonna 2019 kuvatuista lähes puolet on A-lonkkaisia ja viimeisen kahden vuoden (2018-2019) aikana kuvatuista D-E-lonkkaisten osuus on vain 6-14 %.
On selkeästi havaittavissa, että E-lonkkaisten koirien rajaaminen pois jalostuksesta sekä lonkkakuvauspakko, vähensi E-asteen
esiintymistä kuvatuista selkeästi, mutta vasta siinä vaiheessa, kun raja-arvoksi asetettiin aste C, alkoi terveiden osuus kasvaa voimakkaammin ja myös C-D-asteen osuus pienentyä.
PEVISA-ohjelma vaikutus HD:n osalta on ollut rodullamme suurmenestys. On tiedossa, että mitä terveemmäksi rodun populaatio HD:n osalta saadaan (D- ja E-lonkkaisten osuus vähenee), sitä vaikeammaksi eteneminen lonkkanivelterveyden jalostamisessa käy.
Vaikutukset kyynärnivelten terveyteen
Bernhardinkoirien PEVISA-ohjelmaan tuli kyynärnivelten tutkimuspakko vuoden 2007 alusta. Sitä aiemminkin kyynärniveliä oli jo jonkin verran tutkittu. Ensimmäiset kyynärnivellausunnot on bernhardinkoiralle annettu vuonna 1990 ja vuoden 2006 loppuun mennessä oli lausunto annettu 585 bernhardinkoiralle. Kyynärnivelten osalta tilanne ei ole ollut yhtä paha kuin lonkkien osalta ennen kuvauspakon voimaantuloa. Vuosina 1990-2006 kuvatuista 62 % on ollut kyynärpäiltään terveitä ja vielä niin, että kuvausmäärien kasvaessa on tilanne kyynärpäiden terveyden osalta parantunut. 24 % tuona aikana kuvatuista on saanut lausunnon 1 ja 14 % lausunnon 2-3.
1.1.2011 PEVISA-ohje lma tiukentui kyynärpäiden osalta ja rekisteröinnin raja-arvoksi tuli aste 2.Jo vuosina 2007-2010 tapahtui
edistystä kyynärnivelterveydessä niin, että terveiden osuus nousi 77 %:iin ja 1-astetta sairastavien osuus tippui 9 %:iin. Kuitenkin 2-3 astetta sairastavien osuus pysyi kutakuinkin samana. Vuosina 2011-2015 terveiden osuus väheni 3 prosenttiyksiköllä ja 1-asteen omaavien koirien osuus kasvoi 9 %:sta 17 %:iin. Kuitenkin vakavampien 2-3 asteiden osuus väheni 15 % -> 8 %.
1.1.2016 PEVISA-ohjelma muutettiin niin, että raja-arvoksi tuli ED:n aste 1. Vuoden 2019 alusta tuloksen 1 saanut koira tulee parittaa vain tuloksen 0 saaneen koiran kanssa. Viimeisimmän muutoksen vaikutuksia ei voi vielä arvioida, koska koiria näistä yhdistelmistä aletaan kuvaamaan vasta kuluvana vuonna. Sen jälkeen, kun 2 asteen omaavat koirat jätettiin jalostuksen ulkopuolelle, on havaittavissa selkeä parannus kyynärnivelterveydessä jo muutamassa vuodessa. 2-3 asteen koirien osuus on tippunut 6 %:iin ja terveiden osuus kasvanut 81 %:iin. On kuitenkin huomioitava, että tilanne on todellisuudessa huonompi, kuin mitä tilastot antavat näyttää, sillä usein ne koirat, jotka ovat vaatineet kirurgisen operaation (vastaa astetta 3) jätetään kuvaamatta virallisesti. Myös ne koirat, jotka on jouduttu lopettamaan (vastaa pääsääntöisesti astetta 3) kyynärnivelen kasvuhäiriön vuoksi ennen 18 kk ikää, puuttuvat tilastoista.
Kun kyynärnivelterveyttä tarkastellaan kokonaisuutena viimeisen 30 vuoden ajalta, jolloin kuvauksia on tehty, on selkeästi havaittavissa, että sekä koirien kuvaamisesta, että PEVISA-ohjelmasta on ollut hyötyä kyynärnivelterveyden eteenpäin viemisessä.
Lonkka- ja kyynärnivelten arvosteluasteikot
Yhteenveto
Yhteenvetona voidaan todeta, että lonkka- ja kyynärniveldysplasian vastustaminen on mahdollista PEVISA-ohjelman avulla, vaikka molemmat ovatkin kvantatiivisesti periytyviä ominaisuuksia, eli niiden syntyyn vaikuttaa useita eri geenejä. Suomessa PEVISA-ohjelma on ollut suurmenestys varsinkin bernhardinkoirien lonkkaniveldysplasian vähentämisessä myös maailmanlaajuisesti tarkasteltuna.
Kyynärnivelen kasvuhäiriön tyyppi vaihtelee eri roduilla, mikä viittaa siihen, että aiheuttajina ovat eri geenit. Nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriön synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä.
Lonkkanivelen kasvuhäiriö on koirien yleisin luuston ja nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti. Myös ympäristöllä on vaikutusta lonkkavian ilmenemiseen ja vaikeusasteeseen.
Vaikka ympäristötekijöillä kuten ruokinnalla ja liikunnalla on iso merkitys lonkka- ja kyynärniveldysplasian ilmenemisessä, on kuitenkin huomioitava, että alttius molemmille sairauksille on geneettistä.
Jutun on koonnut jalostustoimikunta ja lähteinä on käytetty Kennelliiton www-sivuja sekä jalostustietojärjestelmää.
Artikkeli on julkaistu Bernhardinkoiralehdessä 2/2020. Alta voit ladata jutun itsellesi PDF-muodossa.
